Energiatodistuksen tarve laajenee

 In 2017-juristiblogi
opkk-blog-2017-4

Lainsäädännöllinen perusta: Ns. energiatodistuslaki (50/2013) astui voimaan 01.06.2013. Julkisessa markkinoinnissa tulee kohteesta laaditussa ilmoituksessa ja esitteessä olla mainittuna kohteella sijaitsevan rakennuksen energiatehokkuutta kuvaa tunnus (luokat A-G). Sama koskee tällaisen kohteen vuokrausta.

Vanhoille pientaloille siirtymäaika: Ennen vuotta 1980 käyttöönotetuille pientaloille ei ain voimassaolon alkuaikoina tarvittu energiatodistusta. Tämä todistuksesta vapauttava siirtymäaika päättyy 01.07.2017. Heinäkuun alusta alkaen näille vanhemmillekin pientaloille todistus tarvitaan. Kevennettyä menettelyä todistuksen laadinnassa voidaan käyttää edelleen arvoltaan vähäisissä kohteissa (myyntihinta alle 50.000 €). Energiatodistusta ei 7/2017 jälkeen edelleenkään tarvita loma-asunnoille, suojelluille taikka alle 50 m2:n kokoisille rakennuksille.

Kuka vastaa energiatodistuksen hankkimisesta pientaloissa? Rakennuksen omistaja vastaa siitä, että rakennuksen energiatodistus hankitaan ja toimitetaan kiinteistönvälittäjälle kohteen markkinointia varten. Välitysliikkeen tulee kehottaa omistajaa hankkimaan energiatodistus, jos kohteella ei ole voimassaolevaa energiatodistusta. Lain mukaan myyjä voidaan velvoittaa jälkikäteenkin teettämään kaupan kohteelle energiatodistus. Välitysliikkeen tulee dokumentoidusti kertoa myyjälle hänen velvollisuuksistaan.

Mitä jos energiatodistusta ei hankita? Jos rakennuksen omistaja ei halua hankkia energiatodistusta, tulee välitysliikkeen kertoa sekä myyjälle että ostajalle, mikä merkitys sillä on, ettei kohteella ole energiatodistusta. Välitysliikkeellä on näyttötaakka oman tiedonantovelvollisuutena täyttämisestä. Kaikessa kohteen markkinoissa (esite, internet- ja lehti-ilmoittelu jne.) on mainittava, ettei kohteella ole energiatodistusta, vaikka sellainen lain mukaan pitäisi olla. Ostajaa ei voida sitouttaa (esim. kauppakirja ehdolla) korvaamaan myyjälle mahdollisia energiatodistuksen hankkimiskustannuksia. Jos tällaista ehtoa käytetään, toimitaan hyvän välitystavan vastaisesti.

Välitysliikkeen vastuu: Jos lain edellyttämää energiatodistusta ei ole välitystehtävän aikana hankittu eikä tästä ja hankkimatta jättämisen vaikutuksista ole kerrottu sekä myyjälle että ostajalle siten, että välitysliike kykenee näyttämään täyttäneensä velvoitteensa, on välitysliike laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa. Tästä laiminlyönnistä välitysliikkeitä valvova aluehallintovirasto voi antaa välitysliikkeelle hallinnollisen seuraamuksen.

Loppuajatelma: Ollaanpa energiatodistuksen tarpeellisuudesta mitä mieltä tahansa, perustuu todistuksen hankkiminen voimassa olevaan lakiin. Lakeja on Suomessa tapana noudattaa, joten energiatodistusten hankkiminen ja laatiminen jatkukoot.

Pekka Linna, varatuomari, LKV

op-kiinteistokeskus-juristin-blogi
Recent Posts

Start typing and press Enter to search